Miten tämä oikein alkoikaan
Koiria olen harrastanut jo ihan pikkutytöstä saakka, mutta valitettavasti siskoni oli lapsena allerginen ja koiraa ei lapsuudenkotiini otettu. Hoitokoiria meillä sen sijaan vieraili useastikin.
Naapureilla oli suomenlapinkoira uros Poromiehen Tabu josta tuli läheisin lapsuuteni koiraystävä. Se oli näitä ensimmäisiä lapinkoiria, kuului Y-rekisteriin. Siitä kai mieltymykseni musta-ruskeisiin koiriin.
Toinen tärkeä vaikuttaja koiraharrastuksessani oli Helga Kausteen Gyltholmens-basenjit. Niiden kanssa oikeastaan vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Heti pikkutytöstä saakka olin mieltynyt koirien koulutukseen. En todellakaan aloittanut koirankoulutusta helpoimmasta päästä kun ensimmäinen oli vielä silloin hyvin pystykorvamainen lapinkoira ja seuraava basenji!
Kun sitten vihdoin aloin miettiä omaa rotua valinta kallistui palveluskoirarotuiseen koiraan. Harkitsin monta vuotta collieta, mutta seurattuani rodun terveys- ja luonnepuolta päätin, ettei rotu ole minua varten.
Ensimmäinen hovawart johon tutustuin paremmin oli musta uros nimeltään Ristjahoff's Kanda. Kandan tyttärellä Anastasialla oli vuonna 1988 pennut, joista Elmo-niminen uros saapui silloisen poikaystäväni kotiin.
Elmolla oli oikeastaan kaksi kotia, niin paljon se oli luonamme. Alunperin Elmo hankittiin alennusmyyntipentuna lenkkikaveriksi, mutta toisin kävi. Elmon kasvattaja ei ymmärtänyt mitään värivirheistä (en kyllä minäkään!) ja Elmo osoittautui aikuistuttuaan ihan kelpo hovawartiksi. Elmon kanssa tuli sitten ajettua Suomea ristiin rastiin näyttelyiden merkeissä. Se pärjäsikin ihan hyvin (3x cacib, 1 x vaca, 5 x sert, 2 x ryp 4 kansainvälisessä näyttelyssä).
Elmoa käytettiin ainoastaan kerran jalostukseen 1991. Siitä pentueesta on seurauksena ensimmäinen virallisesti oma koirani Almamater eli Laku
Stelmo's-kennelnimi tulee luonnollisesti Elmosta. Tutustuttihan Elmo minut tähän mahtavaan rotuun. Olisin halunnut, että kennelnimeni olisi ollut St Elmo's, mutta sitä ei FCI minulle myöntänyt. Toinen ehdotus oli Stelmo's ja se meni läpi. Pyhä Elmo on eräs katolisen kirkon pyhimyksistä ja merimiesten suojelija. Siinäkin mielessä minulle sopiva nimi, sillä vesi on minulle tärkeä elementti. Merimiehet puhuvat Pyhän Elmon tulista, jotka myrskyn jälkeen ilmestyvät leijumaan maston yläpuolelle ja johdattavat merimiehet turvallisesti kotiin. Ehkäpä nämä minun Stelmoslaisenikin ovat omille perheilleen hyviä lähettiläitä. Minut ne ainakin ovat johdattaneet yhä syvemmälle tähän rotuun.
Stelmo's-kennel sai alkunsa jo vuonna 1992. Suuren optimismin vallassa anoin kennelnimen Lakun ollessa melko nuori. Olihan suunnitelmissa, että saisin itselleni Elmon tyttärenlapsen. Niin ei sitten sattuneista syistä käynyt; Laku ei ollut oikein hovawartin näköinen. Seuraavan koirani Wachtmeister Bamellin eli Mellin valitsin sitten huolella, mutta senkään kanssa ei koirankasvatus onnistunut; nyt terveyssyistä.
Hankkiessani kolmannen nartun Damirazin Anett-Nettin eli Jaffan olin jo aivan varma ettei kasvatustyöstä tule minun kohdallani mitään. Olinhan jo lähes 10 vuotta hakannut päätäni seinään jalostusasioissa. Onneksi Jaffa osoittautui terveeksi ja vielä luonteeltaankin huipputyypiksi, joten uskalsin teettää sillä pennut. Stelmo's A-pentue syntyi tammikuussa 1999.